26. Millä voit rauhoittaa oman mielesi, kun kiukku iskee ja aivot ovat alatiellä?

Minulta on pyydetty kirjoitusta kiukusta, ja tässä se vihdoin tulee. Kirjoitus on kaksiosainen; tässä ensimmäisessä osassa kerron, mitä voit yrittää muistaa ja tehdä kun kiukkukohtaus on meneillään – jotta pysyisit itse mahdollisimman rauhallisena (ei aina helppoa!)

Jos et ole ennen kuullut ala- ja ylätiestä niin pian tiedät mitä ne tarkoittavat!

Käytän kirjoitukseni tukena Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi-Poikelan kirjaa Sisu, tahto itsetunto, portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan (2019).
Myös Raisa Cacciatoren Kiukkukirja, aggressiokasvattajan käsikirja – vauvasta kouluikään (2008) on hyvä tietopaketti teemasta. Kiukkukirja on ladattavissa täältä: https://www.hyvakysymys.fi/uploads/2018/10/75f8e041-kiukkukirja.pdf

Lapsen kiukku ja isot tunteenpurkaukset haastavat meitä aikuisia paljolti siksi, että sama tunne herää helposti meissä. Vihainen ihminen saa myös muut lähellä olevat tuntemaan vihan tunteita, toisaalta iloinen ihminen levittää ympärilleen iloa. Niin sanotut peilisolut kopioivat toisten tunteita, ilman että huomaammekaan.

Minkä asioiden muistaminen voisi auttaa meitä säilyttämään oma malttimme, kun kiukkukohtaus iskee lapselle?

• Muista, että mitä vaikeampi lapsen on hallita tunteitaan ja mitä enemmän hän kiukuttelee, sitä enemmän hän tarvitsisi meiltä rauhallista, empaattista ja ymmärtävää suhtautumista – ja apua tunteiden säätelyyn.
• Tunteen takana on yleensä jokin tarve, joka ei tule täytetyksi; esimerkiksi turvallisuus, hyvinvointi, lepo tai läheisyys. Tunne kertoo meille, että jotain tärkeää on meneillään ja asiaan halutaan muutos.
• Kun maltat odottaa hieman, yleensä tunne menee ohi itsestään. Voit todeta tämän itsellesi, kun jokin tunne valtaa mielesi. Pian se on jo ohi tai ainakin paljon lievempi.
• Kun tunne tulee, voit todeta ääneen ”Nyt minua alkaa suututtamaan”. Saatat yllättyä, että jo tämä saa pulssisi laskemaan.
• Sanoittaminen voi tehdä ihmeitä; totea lapselle ”Sinua kiukuttaa, kun et saanut enää pelata. Olisit halunnut pelata vielä yhden pelin”. Monesti jo tämä riittää, me kaikki kaipaamme ymmärrystä!
• Tarkkaile kehosi reaktioita joita tunne aiheuttaa; asetu ikään kuin itsesi ulkopuolelle, jolloin voit tarkkailla tunnetta etkä ole ”tunteen sisällä”.
• Jos lapsi tekee jotain kiellettyä, kuten lyö toista, tähän täytyy johdonmukaisesti puuttua ja kieltää. Samalla voit tarjota lapselle jonkin korvaavan keinon purkaa tunnetta; tasajalkaa hyppiminen, tyynyyn huutaminen, tanssiminen.
• Keskity hengittämiseen. Pidempi uloshengitys rauhoittaa hermostoa, voit etsiä hengitysharjoituksia esim. Youtubesta.

Sen sijaan että reagoit kiukkuun, mieti aivoja ja mitä kaikkea mielenkiintoista niissä tapahtuu!

Voit rauhoittaa itseäsi toteamalla, että nyt aivoissa tapahtuu mielenkiintoisia asioita; raivokohtauksen aikana aivoissa järkiajattelu menee pois päältä (ylätie, etuotsalohko) ja tunteet tapahtuvat alatiellä (limbinen järjestelmä).

Alatiellä ollessaan lapselle on turha puhua järkeä, tai perustella hänelle miksi jotain ei saisi tehdä. Silloin on parempi vain turvata lapsen oloa, antaa tunteen tulla ja mennä, sillä aivot ovat ”oikosulussa”. Järkipuheen aika on myöhemmin, kun ylätie on jälleen käytössä.

Mielikuvia, jotka voivat auttaa aikuista kiukun hetkellä:

Kuvittele lapsen kiukku aalloksi, joka nousee ja jonka aikana lapsi tarvitsee tukeasi. Jos mielesi tekee huutaa takaisin, kuvittele että silloin sinun aaltosi törmää lapsen aaltoon ja seurauksena on  entistä pahempi myrsky. Ehkä on parempi vain auttaa lapsi turvallisesti aallon yli, ja jutella myöhemmin? Voit painaa tämän kuvan mieleesi, ja palauttaa sen myöhemmin mieleesi, kun tarvitset sitä:

Aallon sijaan jotkut ajattelevat tunteet pilviksi jotka tulevat ja menevät, lipuvat ennen pitkää ohi. Tämä mielikuva voi antaa sinulle lisäaikaa ja malttia, kun odotat pahimman kiukun laantuvan.

Joku ajattelee aikuisen olevan majakka, joka kestää kaikki myrskyt ja jota vasten lapsi voi turvallisesti myrskytä.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron, mitä voitte yhdessä lapsen kanssa sopia ja suunnitella kiukkukohtausten varalle, ja millaisia toiminnallisia menetelmiä voisitte käyttää lapsen kanssa. Vaikka tunteet kuuluvatkin elämään, joskus on hyvä opetella hiljentämään niitä hieman!