Blogisarja ”LAPSEN SURU”, osa 1. Miten puhua läheisen kuoleman aiheuttamista tunteista lapsen kanssa?
Tämä kirjoitus aloittaa blogisarjan aiheesta ”LAPSEN SURU”. Tästä aiheesta minun oli tarkoitus aloittaa koko Lapsentunteet -blogini keväällä 2020, mutta silloin ensimmäisen kirjoitukseni aikaan alkoi koronapandemia, joka muutti suunnitelmani. Päädyin kirjoittamaan lapsen tukemisesta tunteiden käsittelyssä koronatilanteessa. Kuitenkin monet toiminnalliset menetelmät ja aiheet, joista olen kirjoittanut ovat sovellettavissa moneen muuhunkin tilanteeseen, jossa tunteet ovat läsnä – kuten tilanteeseen, jossa lapsen läheinen on kuollut. Niinpä löydät tästä LAPSEN SURU -blogisarjasta linkkejä aiempiin kirjoituksiini, joissa kerron toiminnallisista menetelmistä. Saat siis vinkkejä, miten aiempien kirjoitusteni sisältöjä voi hyödyntää surevan lapsen tukemisessa.
Oikeastaan parempi nimi blogisarjalle voisi olla ”Kun lapsen läheinen on kuollut”. Nimittäin aika usein käy niin, että lapsi ei näytä surevan näkyvästi tai niin kuin me aikuiset ymmärrämme surun, ja tämä voi johtaa siihen, että lapsen suru jää näkymättömiin. Liian usein ajatellaan, että läheisen menettänyt lapsi ei tarvitse tukea tai hänen kanssaan ei kannata puhua asiasta, koska hän ei itke tai hän ei puhu menetyksestä.
Miten puhua läheisen kuolemasta ja sen aiheuttamista tunteista lapsen kanssa?
Sureminen sisältää monia tunteita, kuten ikävää, pelkoa, vihaa. Lapsi saattaa kiukutella tai käyttäytyä itselleen epätyypillisellä tavalla. On tärkeää, että aikuinen sanoittaa lapselle tunteita, joita läheisen kuolema voi aiheuttaa, ja esim. kertoo että suru saattaa ”naamioitua” muiksi tunteiksi ja reaktioiksi. Eli suru ei ole aina itkua, kuten helposti ajatellaan.
Lapselle voi kertoa esimerkin tilanteesta, jossa voi olla taustalla jokin muukin tunne kuin se, joka näkyy ulospäin; Jos kaveri on kiusannut ja jättänyt ulkopuolelle, lapsi saattaa kiukustua ja näyttää kiukun tunteita ulospäin. Todellisuudessa voi olla, että ulkopuolelle jäämisestä voi tulla surulliseksi, vaikka ulospäin näkyvä tunne onkin kiukku.
Erilaiset tunnekortit voivat toimia hyvänä apuna tunteiden pohtimisessa ja sanoittamisessa. Niiden avulla voi pohtia, millaisia tunteita kaikilla ihmisillä joskus on. Lapselle on tärkeää kertoa, että saman päivän – tai pienen hetken – aikana ihmisellä voi olla monia eri tunteita ja se on ihan normaalia. Lapselle on hyvä kertoa, että ei ole olemassa ”hyviä ja huonoja” tunteita. Kaikkia tunteita tarvitaan, ja ne kertovat meille jotain tärkeää. Suru kertoo meille, että olemme menettäneet jotain meille tärkeää. On hyvä jutella myös siitä, että kaikki tunteet eivät näy ulospäin. Näin ollen emme voi aina tietää, miltä jostain toisesta tuntuu, ja siksi on tärkeää yrittää kertoa aikuiselle, jos haluaa apua jonkin tunteen aikana. Tulostettavia tunnekortteja ja muuta tunnemateriaalia löydät mm. Viitottu rakkaus -sivustolta https://viitotturakkaus.fi/tuote-osasto/sosiaaliset-taidot/tunnetaidot/
Lapsen ei aina ole helppoa kertoa omista tunteistaan lähimmillekään aikuisille. Voit yrittää helpottaa tunteista keskustelua esim. siten, että käytte läpi mitä erilaisia tunteita ihmisillä voi olla, ja lapsi saa näyttää esim. peukalon nostamalla, onko hän joskus tuntenut tuota tunnetta. Tietenkin aikuinen voi osallistua tähän, jolloin lapsen osallistuminen saattaa olla hieman helpompaa. Voitte jutella, missä tilanteessa olette kokeneet tuota tunnetta?
Voitte yrittää nimetä lapsen kanssa niin monta tunnetta kuin keksitte; kirjoittakaa tai piirtäkää niitä mahdollisimman paljon. Samalla voitte jutella, missä tilanteissa olette tunteneet noita tunteita. Tuntuivatko jotkut tunteet jossain tietyssä kohdassa kehoa? Voitte piirtää kehon ääriviivat ja merkitä siihen eri väreillä missä tunteet tuntuvat.
Satukirjat ovat mainio tapa sanoittaa asioita lapsen elämysmaailmasta käsin. Surusta ja kuolemasta on tehty monia hyviä lasten ja nuorten kirjoja. Kattavan kirjalistan löydät sivustolta http://www.surut.fi/kirjallisuutta/. Monesti kirjojen kautta lapsen on helpompi kertoa myös omista kokemuksistaan. Lukiessasi voit pitää pieniä taukoja, jolloin lapsella on tilaisuus kertoa, jos hänelle tulee mieleen jokin asia josta hän haluaa puhua.
Lapselle voi kuvailla, että yleensä isotkin tunteet menevät ohi kuin pilvet taivaalla – ne tulevat ja menevät, eikä niitä vastaan kannata taistella. Yhdessä kannattaa pohtia, miten tunnetta voi säädellä ja mistä voi saada apua, jos tunne tuntuu liian voimakkaalta. Blogikirjoituksesta nro 12 löydät linkin verkossa julkaistuun kirjaan Isot tunteet tulevat ja menevät. Kirjan on julkaissut Suojellaan Lapsia ry. Kirjan avulla lapselle voi opettaa tunteiden ja kehollisten tuntemusten yhteyttä, ja keinoja rauhoittua suuren tunteen tullessa.
Lasten vertaistukiryhmät läheisen menettäneille lapsille ovat yksi tärkeä paikka, joissa lapsi voi käsitellä läheisen menettämiseen liittyviä tunteita yhdessä muiden kanssa. Monesti lapsi kokee olevansa ainut ja erilainen, jos hän ei tunne muita läheisen menettäneitä. Kokemus siitä, että ei ole ainut, on lapselle hyvin tärkeä. Lasten ja nuorten vertaistukea järjestävät mm. Mieli ry, Nuoret Lesket ry ja Käpy Lapsikuolemaperheet ry.
Lisätietoa läheisen menettäneen lapsen tukemisesta ja tahoista, jotka järjestävät vertaistukea löydät Käpy ry:n julkaisemasta oppaasta Miten tukea lasta ja nuorta, kun läheinen on kuollut
