8. Entä kun oma hermo menee? Pari käytännön vinkkiä
Äiti, sanoi Muumipeikko, keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. Minä olen huomannut sen, ja tuntuisi hyvältä, jos te olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä. Ettekö voisi muuttaa pariksi päiväksi luolaan? Siellä on vilpoisempaa, ja voitte tyyntyäksenne lekotella meressä vaikka koko päivän jos haluatte.
Saammeko nukkuakin luolassa? Muumipeikko kysyi ihastuneena.
Tietenkin! sanoi Muumimamma. Älkääkä tulko kotiin ennen kuin olette jälleen kilttejä!
Kirjasta Tove Jansson, Tarinoita Muumilaaksosta
Tässä tilanteessa ei varmasti löydy perhettä jossa ei edes jonkin verran kiristeltäisi hampaita enemmän kuin normaalisti. Kukaan meistä ei elä täysin samanlaista elämää kuin kuukausi sitten, ja tilanne nostaa stressitasoa.
Me emme kuitenkaan voi tehdä samalla tavalla kuin Muumimamma, joten meidän täytyy miettiä muita keinoja.
Mitä tehdä kun kiukkukäyrä nousee liikaa?
Netistä löytyy paljon ohjeita mielen hallintaan korona- ja muissa kriisitilanteissa. Tässä ensin pari vinkkiä niistä:
Lasten ja nuorten erikoispsykologi Mia Huolman on tehnyt koosteen Miten tukea lapsia ja perheitä koronatilanteessa. Kooste sisältää vinkkejä rentoutumiseen ja ajatusten hallintaan liittyen.
Mieli ry:n sivuilla on paljon neuvoja, miten voi tukea sekä omaa, että lapsen ja nuoren jaksamista tässä tilanteessa:
Itse haluan antaa pari vinkkiä, joiden avulla sekä lapset että aikuiset voivat päivän aikana antaa toisilleen merkin siitä, että nyt on parempi rauhoittua koska minua alkaa kiukuttamaan!!
On viisasta ehdottaa toiminnallista menetelmää silloin, kun tilanne on rauhallinen. Tiedätte kyllä, miten ohjeet eivät tavoita kuulijaa silloin kun kiukku on päällä.
Kerro siis neutraalissa tilanteessa, että olet huomannut että tilanne x aiheuttaa helposti kiukun tunteita, ja toivot että voisitte miettiä miten tilanteen voisi hoitaa niin että se menisi mukavammin.
Voit ehdottaa esimerkiksi näiden toiminnallisten menetelmien käyttöä. Tilanteen syntyessä sinun tarvitsee vain muistuttaa lasta tai ottaa väline suoraan käyttöön.
Kokeile, toimisiko tämä teillä?
AIKALISÄKORTTI
Askarrelkaa aikalisäkortti. Sitä näyttämällä toinen tietää että nyt meinaa mennä hermo, ja on parempi että otetaan pieni tauko siinä mitä on meneillään. Sitä on helppo näyttää vaikka kesken etäpalaverin, jos tilanne meinaa riistäytyä käsistä?
Toinen vastaava idea, jota käytetään myös päiväkodeissa rauhoittamaan lapsiryhmän menoa:
LIIKENNEVALOT
Voitte askarrella tai piirtää punaisen, keltaisen ja vihreän ympyrän tai innokkaammat voivat askarrella kokonaiset liikennevalot.
- Näyttäessäsi lapselle keltaista valoa, hän tietää, että nyt on parempi rauhoittaa ja hidastaa, valo on varoitus!
- Punainen valo tarkoittaa että nyt on menty liian pitkälle, ja täytyy lopettaa se mitä on meneillään.
- Vihreällä valolla lapselle voi antaa hyvää palautetta ja kertoa että nyt olen käytettävissä, nyt saa häiritä.
Ehkä etätyöntekijän ovessa voi olla eri värisiä liikennevaloja päivän mittaan jos pienet apulaiset meinaavat häiritä liian usein?
Myös lapsi voi näyttää valoja aikuiselle, kun aikuisella alkavat tunteet kiehua.
Ja kuten joku sanoi; Tiesin heti, että tämä ei tule meillä toimimaan. Mutta sainpahan tunnin verrran rauhallista aikaa kun lapseni askarteli innoissaan liikennevaloja ja leikki niillä!
Lapselle on tärkeää kertoa, että aikuisen huono tuuli ja stressi tässä tilanteessa ei ole lapsen syy, vaan se johtuu haasteellisesta tilanteesta. Lapsi kokee helposti syyllisyyttä, jos hänelle ei kerrota miksi aikuinen on pahalla tuulella.
Kerro myös, että lapsen ei tarvitse kantaa huolta aikuisen jaksamisesta, ja että palaamme vielä normaalimpaan elämään vaikka nyt on haasteellista.
Jos kiukustuit, pyydä lapselta anteeksi. Näin hän oppii anteeksipyytämisen jalon taidon. Myös aktiviteettia ”Kivat ja kurjat asiat”, jonka mainitsin blogini alussa voi hyödyntää tässä; kun lapsi kysyy sinulta illalla mikä sinun mielestäsi oli tänään kurjaa, voit kertoa että oli kurjaa kun kiukustuit lapselle, etkä olisi halunnut olla kiukkuinen. Siinä oiva tilaisuus miettiä yhdessä miten voisitte jatkossa yrittää estää turhat kiukustumiset!
Sillä välin, kun Muumipeikko ystävineen seikkaili luolassa, Muumimamma kulki tyytyväisenä ”ympäri taloaan ja tunsi itsensä tavattoman tyytyväiseksi. Sade rapisi hiljaa puutarhaan. Rauha, järjestys ja hiljaisuus vallitsi kaikkialla. …hän vetäytyi huoneeseensa ottamaan pienet päiväunet, sillä hänestä ei mikään ollut makeampaa kuin nukkuminen sateen rapinaan.”
Vaikka emme voi konkreettisesti toimia kuten Muumimamma, voisimmeko päästä hieman lähemmäs hänen rentoutunutta olotilaansa?
