5. Miten puhua koronasta lapsen kanssa 1/2

Monesti asiantuntijat neuvovat puhumaan lapselle ikätasoisesti kriisitilanteessa. Mutta mitä ikätasoisesti puhuminen milloinkin tarkoittaa? Mitä lapselle puhuessa on hyvä huomioida? Miten puhua asiasta kun itseäkin ahdistaa?

Jokainen vanhempi ja lapsesta huolehtiva aikuinen tuntee lapsensa parhaiten, ja tietää millä tasolla hän asioita pohtii. Pelkkä numero iässä ei kerro, mitä lapsi ymmärtää ja missä vaiheessa kehitystä hän on, sillä jokainen kehittyy yksilöllistä tahtiaan.

Ikätasoisesti puhumisen vinkkejä pähkinänkuoressa:

  • Kyselemällä lapsen kokemuksia ja ajatuksia saat selville mitä lapsi jo ymmärtää
  • Puhu niillä sanoilla ja käsitteillä, jotka lapsi tuntee
  • Tarkista, ymmärsikö lapsi mitä sanoit; voit pyytää häntä kertomaan omin sanoin kuulemansa

Mannerheimin lastensuojeluliiton artikkeli antaa vinkkejä ikätasoisesti puhumiseen, ja siihen miten voit helpottaa lapsen ahdistusta. Ja hurraa, artikkeli on käännätetty nyt 10 eri kielelle!

https://www.mll.fi/uutiset/lapset-puhuvat-koronasta-mita-aikuinen-voi-tehda/

Lapselle asiat voivat näyttäytyä helposti huomattavasti vakavammalta ja pelottavammalta, kuin mihin tilanteessa olisi syytä. Lapsen ei tarvitse tietää, mitä muutoksia yhteiskuntaan tai maailman talouteen saattaa seurata, mutta lasta voi helpottaa tieto siitä, miten tilanne vaikuttaa tällä hetkellä juuri hänen arkeensa. Juttelemalla näistä asioista lapsen kanssa, hänen ei tarvitse kuvitella paljon pahempia asioita itsekseen. Lapsen ei myöskään tarvitse murehtia asioita, jotka ovat vielä kaukana tulevaisuudessa.

Jutteleminen muuttuneista asioista on tärkeää. Toisaalta on tärkeää korostaa myös niitä asioita, jotka ovat pysyneet samanlaisina tilanteesta huolimatta.

Näitä voivat olla tässä tilanteessa arkeen liittyvät rutiinit, jotka toistuessaan samalla tavalla tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle; ruokailut, ulkoilut, kotiaskareet, yhteydenpito läheisiin. Myös tieto siitä, että palaamme vielä tavallisempaan arkeen, on tärkeä tieto lapselle.

Jos lasta alkaa kovasti huolestuttaa, häntä voi auttaa, kun pohditte yhdessä mitä hyvää tässä tilanteessa voi tehdä. Voitte suunnitella mukavia yhteisiä hetkiä viikkoon, ja kirjoittaa ne viikkokalenteriin muistiin. Kiinnittäkää itse tehty lista vaikka jääkaapin oveen, ellei teillä ole käytössä valmista kalenteria.

Lapsen on tärkeää saada myös hyviä muistoja ajanjaksosta, joka oli outo ja ihmeellinen. Hän voi myöhemmin muistella, miten silloin tehtiin enemmän eväsretkiä metsään koko perheen voimin ja vietettiin yhteisiä elokuvailtoja useammin kuin ennen.

Millaisia mukavia hetkiä teidän perheenne arkeen nyt kuuluu? Asiat voivat olla pieniäkin, mutta hyvin merkityksellisiä lapselle.

Muistakaa ikuistaa hetkiä valokuvin, ne ovat lapselle tärkeitä myöhemmin, kun hän pohtii tämän ajanjakson merkitystä omassa elämässään! Myös lehtileikkeiden ja muiden muistojen kerääminen auttaa lasta myöhemmin rakentamaan tästä ajasta omaan elämäntarinaansa kuuluvan kokemuksen.

Lopuksi kuunteluvinkki;

SOS Lapsikylän SOScastissa kerrotaan, miten puhua koronasta lapsen kanssa:
https://www.sos-lapsikyla.fi/ajankohtaista/artikkeli/news/miten-puhua-koronasta-lapsille-sos-lapsikylan-psykologi-vastaa/

4. Käytännön vinkki huolista puhumiseen; huolihuivi

Lapsi kertoo huolistaan helpoiten silloin, kun hänelle syntyy tarve kertoa niistä. Mutta oletko sinä aina valmis pysähtymään lapsen juttujen äärelle tai havainnoimaan koko ajan näyttääkö hän huolestuneelta? Ei kukaan ole.

Ensinnäkin lapsen voi olla hankala ottaa vaikeita asioita puheeksi, eikä hän kerro niistä koska sopivaa tilaisuutta ei tunnu päivän aikana koskaan tulevan.

Tai lapsi saattaa aloittaa juttelun kesken arkisten kiireiden, ja kun pyydät häntä odottamaan että saat ensin “jonkun homman valmiiksi”, niin hetki meni jo. Kun palaat asiaan ja sanot lapselle, että nyt voidaan puhua, lapsi ei haluakaan enää puhua vaan keskittyy jo johonkin muuhun.

Lapsen kanssa kannattaa sopia jostain yhteisestä merkistä, millä hän saa sinut paikalle kysymään “Haluatko jutella jostain”. Tällainen merkki voi olla esimerkiksi

HUOLIHUIVI

Kerro lapselle, että joskus lasten voi olla hankalaa kertoa huolistaan, kun aikuiset ovat kiireisiä tai joku asia voi olla sellainen että sitä on vaikea ottaa puheeksi. Kerro, että tätä varten on kehitetty huolihuivi! Huolihuivin tarkoituksena on helpottaa lapsen murheita.

Kerro lapselle, että näin se toimii:

Jos lapsi haluaa jutella asiasta, josta ei ole helppoa tulla kertomaan aikuiselle, hän voi ripustaa huivin yhdessä sovittuun paikkaan (esim. ovenripaan). Huivi toimii merkkinä siitä, että lapsi haluaa aikuisen paikalle juttelemaan jostain asiasta. Aikuinen yrittää tulla paikalle mahdollisimman pian, kun näkee huivin sovitussa paikassa.

Sopikaa, mitä huivia lapsi voi käyttää, ja laittakaa se talteen tätä tarkoitusta varten, että sen voi helposti löytää.

On tietenkin tärkeää, että sovittuanne huolihuivin käytöstä, yrität mennä paikalle mahdollisimman pian, kun näet huivin. Voit kertoa lapselle, että joskus voi kestää jonkun aikaa ennen kuin huomaat huivin, tai ennen kuin pystyt menemään hänen luokseen.

Voitte myös sopia keinosta jolla lapsi voi antaa sinulle vinkin, että huivi on nyt sovitussa paikassa ja hän odottaa sinua.

3. Eikö sinun lapsesi ajattele koronaa?

Kaikki lapset reagoivat asioihin ja kriisitilanteisiin yksilöllisesti, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Kaverit, naapurin lapset ja saman perheen sisarukset reagoivat eri tavoin tai ovat reagoimatta, ja kaikki näyttävät tunteensa omalla tavallaan – tai ovat näyttämättä. Pääasia on, että aikuinen antaa lapselle mahdollisuuksia kertoa huolistaan ja antaa hänelle välineitä tunteiden käsittelyyn. 

Totuus on, että joskus lapset valehtelevat aikuisille hyvää tarkoittaen. Kun kysyt, onko lapsella huolia, hän saattaa vastata kieltävästi, vaikka haluaisikin kertoa jotain. Lapset tekevät tämän samasta syystä kuin aikuiset. Syynä on halu suojella. Lapsi tunnistaa aikuisten huolestuneisuuden, eikä halua lisäkuormittaa heitä omilla ajatuksillaan tai huolillaan. Salaisuudet johtavat salaisuuksiin ja seuraukset voivat olla kohtuuttomia. Muista toistaa kysymyksesi myöhemmin, tai ehkä haluat käyttää jotain toiminnallista tapaa jutella lapsen kanssa.  

Jos lapsi on huolissaan uutisista, joita on kenties kuullut, ota hänen huolensa vastaan. Jos taas lapsesi ei näytä kiinnostuvan aiheesta laisinkaan ja on vain onnellinen, että ei tarvitse mennä kouluun, se on hänen tapansa reagoida outoon tilanteeseen. Ei siis tarvitse huolestua siitäkään, jos lapsesi ei ole huolissaan! Kuuntele lasta herkällä korvalla, ja anna hänelle tilaisuuksia kertoa mitä hän ajattelee.   

Käytännön vinkki, miten kysyä lapsen ajatuksista (käytä teille sopivia sanoja): 

Voitte ottaa rutiiniksi esim. jokaisena iltana iltapalan jälkeen kysyä toisiltanne; 

  • Mikä oli tänään kivaa? 
  • Mikä oli tänään kurjaa? 

Varmista, että sinulla on oikeasti aikaa kuunnella ja olla läsnä. Juuri ennen nukkumaanmenoa ei ehkä ole hyvä hetki tehdä tätä, jos keskustelussa nouseekin asioita, jotka vaativat hieman pidemmän juttutuokion.  

Kun juttelutuokiosta tulee rutiini, lapsi oppii, että jos jokin asia aiheuttaa hänelle huolta tai surua päivän aikana, hän voi viimeistään illalla kertoa siitä sinulle. Tämä voi auttaa häntä pikkuhiljaa kertomaan sinulle enemmän ajatuksistaan ja tunteistaan. Kun osallistut itsekin kertomalla omasta päivästäsi, lapsi saa mallia siitä, miten tunteista ja ajatuksista voi kertoa. Hän oppii myös huomaamaan, että jokaisessa päivässä on sekä kivoja että vähemmän kivoja hetkiä, ja se kuuluu elämään. 

2. Korona ja lapsen tunteet, miten ne liittyvät toisiinsa?

Koronatilanne vaikuttaa lapsen arkeen. Muuttunut arki vaikuttaa lapsen tunteisiin. Usein me aikuiset haluamme suojella lapsia ja tulemme toimineeksi tilanteessa tavalla, joka jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.  

Lapset havaitsevat, että jotain outoa on meneillään;  

  • Kavereita ei voi tavata niin kuin ennen 
  • päiväkotiin tai kouluun ei mennä niin kuin ennen 
  • käsiä pestään joka käänteessä 
  • vanhemmat ovat huolestuneen oloisia 
  • uutisia seurataan paljon tarkemmin kuin ennen 
  • kotona puhutaan jostain isosta, vakavuudella, joka on jotain mitä ei ole ennen koettu. 

Outoa on vaikea ymmärtää, selittämätöntä outoa vielä vaikeampi. Mitä outoa ja selittämätöntä teidän kotonanne nyt tapahtuu?  

Aikuisen ja lapsen mieli toimii samalla tavalla oudon ja selittämättömän edessä. Jos meillä ei ole tietoa, käytämme mielikuvitusta. Jos lapselle ei selitä, mitä nyt on tapahtunut tai mitä tapahtuu seuraavaksi, he keksivät sen itse. Lapsella on vilkas mielikuvitus. Se täyttää kyllä aikuisten jättämän aukon. Mielikuvitus saa sytykkeitä aikuisten keskusteluista, televisiosta, uutisista tai päiväkodissa kun häntä noutava aikuinen käy hoitajan kanssa keskustelua.  

Tämä aiheuttaa tunteita, joiden käsittelyyn lapsi tarvitsee aikuisen tukea. Aina aikuinen ei kuitenkaan tiedä, mitä lapsi ajattelee ja tuntee, ellei osaa kysyä sitä. Maaginen mielikuvitus sekä ajatusten ja tunteiden kanssa yksin jääminen ei ole hyvä yhdistelmä.

1. Miksi lapsen tukeminen tunteiden käsittelyssä on tärkeää juuri nyt?

Lapsen tukeminen tunteiden käsittelyssä on aina ajankohtainen aihe. Se on sitä varsinkin nyt, kun elämme uudenlaisessa, uusia tunteita kuten huolta ja pelkoa aiheuttavassa tilanteessa. Epätietoisuus voi aiheuttaa huolta sekä meissä lapsissa että aikuisissa. Kellään meistä ei ole taikavoimia, jolla saisimme tilanteen paremmaksi nopealla aikataululla. Meillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia keventää lapsen mieltä tässä tilanteessa. Samalla oma huolemme lapsesta voi pienentyä, saamme uudenlaisen arjen rullaamaan kevyemmässä ilmapiirissä ja voimme kaikki paremmin.  

Tunteiden sanoittaminen, niistä puhuminen ja niiden käsittely ei ole koskaan huono asia. Näin ollen tietoa, jota tässä blogissa haluan jakaa, voi hyödyntää myös muissa tilanteissa kuin tämänhetkisessä koronatilanteessa. Me aikuiset voimme antaa lapselle välineitä käsitellä tunteita ja selviytyä vaikeista tilanteista, ja lapsi voi hyödyntää oppimaansa myös myöhemmin elämässään kohdatessaan haasteita. Tunteiden käsittely on yksi tärkeimmistä elämäntaidoista, joita aikuinen voi lapselle opettaa. Muisto siitä, että selvisimme silloinkin vaikeasta tilanteesta toisiamme tukien, tuo toivoa myös muiden elämän tuomien haasteiden edessä. 

Meneillään oleva tilanne on vaikea ja haasteellinen monelle aikuiselle, ja omat voimavarat voivat olla vähissä. Kun kerrot lapselle mitä itse tunnet, näytät hänelle mallia siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsen äärelle pysähtymisellä, tunteiden sanoittamisella ja kuuntelemisella pääsee jo pitkälle.  Taitoja voidaan harjoitella varsin helposti ja sopivan pienin askelin. Ensimmäisissä askelissa lapsi tarvitsee tukea aikuiselta. 

Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka tilanne tuntuisi miten epätoivoiselta tahansa, ainakin yhden asian voit aina tehdä: voit tukea lasta tunteiden käsittelyssä ja pienentää hänen kantamiaan murheita. Aikuisen tehtävä on kantaa lapsen murheita, oli tilanne kuinka paha tahansa. 

Jokaisessa lapsessa on tulevaisuus. Pidetäänhän huolta.