8. Entä kun oma hermo menee? Pari käytännön vinkkiä

Äiti, sanoi Muumipeikko, keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. Minä olen huomannut sen, ja tuntuisi hyvältä, jos te olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä. Ettekö voisi muuttaa pariksi päiväksi luolaan? Siellä on vilpoisempaa, ja voitte tyyntyäksenne lekotella meressä vaikka koko päivän jos haluatte.
Saammeko nukkuakin luolassa? Muumipeikko kysyi ihastuneena.
Tietenkin! sanoi Muumimamma. Älkääkä tulko kotiin ennen kuin olette jälleen kilttejä!

Kirjasta Tove Jansson, Tarinoita Muumilaaksosta

Tässä tilanteessa ei varmasti löydy perhettä jossa ei edes jonkin verran kiristeltäisi hampaita enemmän kuin normaalisti. Kukaan meistä ei elä täysin samanlaista elämää kuin kuukausi sitten, ja tilanne nostaa stressitasoa.

Me emme kuitenkaan voi tehdä samalla tavalla kuin Muumimamma, joten meidän täytyy miettiä muita keinoja.

Mitä tehdä kun kiukkukäyrä nousee liikaa?

Netistä löytyy paljon ohjeita mielen hallintaan korona- ja muissa kriisitilanteissa. Tässä ensin pari vinkkiä niistä:

Lasten ja nuorten erikoispsykologi Mia Huolman on tehnyt koosteen Miten tukea lapsia ja perheitä koronatilanteessa. Kooste sisältää vinkkejä rentoutumiseen ja ajatusten hallintaan liittyen.

Mieli ry:n sivuilla on paljon neuvoja, miten voi tukea sekä omaa, että lapsen ja nuoren jaksamista tässä tilanteessa:

Itse haluan antaa pari vinkkiä, joiden avulla sekä lapset että aikuiset voivat päivän aikana antaa toisilleen merkin siitä, että nyt on parempi rauhoittua koska minua alkaa kiukuttamaan!!

On viisasta ehdottaa toiminnallista menetelmää silloin, kun tilanne on rauhallinen. Tiedätte kyllä, miten ohjeet eivät tavoita kuulijaa silloin kun kiukku on päällä.

Kerro siis neutraalissa tilanteessa, että olet huomannut että tilanne x aiheuttaa helposti kiukun tunteita, ja toivot että voisitte miettiä miten tilanteen voisi hoitaa niin että se menisi mukavammin.

Voit ehdottaa esimerkiksi näiden toiminnallisten menetelmien käyttöä. Tilanteen syntyessä sinun tarvitsee vain muistuttaa lasta tai ottaa väline suoraan käyttöön.

Kokeile, toimisiko tämä teillä?

AIKALISÄKORTTI

Askarrelkaa aikalisäkortti. Sitä näyttämällä toinen tietää että nyt meinaa mennä hermo, ja on parempi että otetaan pieni tauko siinä mitä on meneillään. Sitä on helppo näyttää vaikka kesken etäpalaverin, jos tilanne meinaa riistäytyä käsistä?

Toinen vastaava idea, jota käytetään myös päiväkodeissa rauhoittamaan lapsiryhmän menoa:

LIIKENNEVALOT

bty

Voitte askarrella tai piirtää punaisen, keltaisen ja vihreän ympyrän tai innokkaammat voivat askarrella kokonaiset liikennevalot.

  • Näyttäessäsi lapselle keltaista valoa, hän tietää, että nyt on parempi rauhoittaa ja hidastaa, valo on varoitus!
  • Punainen valo tarkoittaa että nyt on menty liian pitkälle, ja täytyy lopettaa se mitä on meneillään.
  • Vihreällä valolla lapselle voi antaa hyvää palautetta ja kertoa että nyt olen käytettävissä, nyt saa häiritä.

Ehkä etätyöntekijän ovessa voi olla eri värisiä liikennevaloja päivän mittaan jos pienet apulaiset meinaavat häiritä liian usein?

Myös lapsi voi näyttää valoja aikuiselle, kun aikuisella alkavat tunteet kiehua.

Ja kuten joku sanoi; Tiesin heti, että tämä ei tule meillä toimimaan. Mutta sainpahan tunnin verrran rauhallista aikaa kun lapseni askarteli innoissaan liikennevaloja ja leikki niillä!

Lapselle on tärkeää kertoa, että aikuisen huono tuuli ja stressi tässä tilanteessa ei ole lapsen syy, vaan se johtuu haasteellisesta tilanteesta. Lapsi kokee helposti syyllisyyttä, jos hänelle ei kerrota miksi aikuinen on pahalla tuulella.

Kerro myös, että lapsen ei tarvitse kantaa huolta aikuisen jaksamisesta, ja että palaamme vielä normaalimpaan elämään vaikka nyt on haasteellista.

Jos kiukustuit, pyydä lapselta anteeksi. Näin hän oppii anteeksipyytämisen jalon taidon. Myös aktiviteettia “Kivat ja kurjat asiat”, jonka mainitsin blogini alussa voi hyödyntää tässä; kun lapsi kysyy sinulta illalla mikä sinun mielestäsi oli tänään kurjaa, voit kertoa että oli kurjaa kun kiukustuit lapselle, etkä olisi halunnut olla kiukkuinen. Siinä oiva tilaisuus miettiä yhdessä miten voisitte jatkossa yrittää estää turhat kiukustumiset!

Sillä välin, kun Muumipeikko ystävineen seikkaili luolassa, Muumimamma kulki tyytyväisenä “ympäri taloaan ja tunsi itsensä tavattoman tyytyväiseksi. Sade rapisi hiljaa puutarhaan. Rauha, järjestys ja hiljaisuus vallitsi kaikkialla. …hän vetäytyi huoneeseensa ottamaan pienet päiväunet, sillä hänestä ei mikään ollut makeampaa kuin nukkuminen sateen rapinaan.

Vaikka emme voi konkreettisesti toimia kuten Muumimamma, voisimmeko päästä hieman lähemmäs hänen rentoutunutta olotilaansa?

7. Käytännön vinkki huolista puhumiseen; kysymyspurkki

Tämä menetelmä sopii parhaiten lapsille, jotka osaavat jo kirjoittaa. Menetelmän avulla voi kuitenkin saada myös pienemmät lapset esittämään kysymyksiä, kun kysymykset kirjoitetaan purkkiin yhdessä aikuisen kanssa!

Tarvitsette vain purkin tai minkä tahansa kipon, jonka kylkeen voitte kiinnittää teipillä kysymysmerkin kuvan. Lisäksi varmista, että lapsella on saatavilla paperia ja kyniä joiden avulla hän voi tehdä purkkiin kysymyksiä silloin kun kysymyksiä tulee mieleen.

Voit kertoa lapselle, että joskus aikuisen on vaikea tietää, onko lapsella joitan huolia tai kysymyksiä mielen päällä. Samaan aikaan lapsen voi olla hankala ottaa puheeksi kysymyksiä, jotka pyörivät mielessä. Kerro lapselle, että tätä varten on keksitty

KYSYMYSPURKKI!

Kuva: oma kotialbumi

Kysymyspurkkiin lapsi voi kirjoittaa paperilapuilla kysymyksiä, jotka askarruttavat mieltä. Voitte yhdessä sopia, missä purkkia säilytetään, kuinka usein kysymyksiä luetaan, ja miten niistä jutellaan.

Lukeeko aikuinen kysymyksen heti samana päivänä kun kysymys ilmestyy purkkiin?

Jutellaanko kahden kesken?

Missä olisi paras jutella, varmaankin jossain mukavassa paikassa, vaikkapa yhdessä rakennetussa majassa?

Voit kertoa, että aina aikuinenkaan ei osaa vastata kaikkiin kysymyksiin, eikä kaikkiin kysymyksiin ole olemassa vastausta. On ihan ok vastata “En tiedä”. Silloin voit kysyä lapselta, mitä hän ajattelee? Voit ehdottaa, että mietitte vastausta yhdessä, tai kenties keksitte mistä vastauksen voi löytää?

Ehkä myös aikuinen haluaa kysyä lapselta jotain kysymyspurkin avulla?

Kiinnostavia hetkiä kysymyspurkin parissa!

6. Miten puhua koronasta lapsen kanssa 2/2

Edellisessä kirjoituksessani mainitsin lapselle puhumisen yhteydessä 1. ikätasoisesti puhumisen 2. konkreettisen tiedon kertomisen lapselle siitä, miten tilanne vaikuttaa juuri hänen arkeensa sekä 3. tavallisten asioiden korostamisen, jotka toistuvat ja tuovat lapselle turvallisuuden tunnetta. 

Lapsille suunnattua tietoa ja materiaalia koronasta on alkanut ilmestyä eri muodoissa saataville. Lapsi tarvitsee aikuista tueksi ja aikuisen tehtävänä on varmistaa, että lapsi ei jää kysymystensä kanssa yksin katsoessaan tai lukiessaan tietoa. Aikuisen on hyvä tietää myös kouluikäisen kohdalla, millaista ja miltä kanavalta lapsi kuulee tietoa, ja varmistaa että tieto sopii juuri hänen lapselleen.

Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten; helpottaako tiedon saaminen, vai ahdistaako se lasta entisestään? Tarkkaile lapsen reaktioita, ja kysy haluaako hän kysyä sinulta jotain.

Jos sinua mietityttää, mahtaako lapsesi aina kysyä kaikkea mitä hän haluaisi kysyä, annan sinulle vinkin kysymisen helpottamisesta seuraavassa blogikirjoituksessani. 

Esimerkkejä lapsille suunnatusta tiedosta:

  • Helsingin Sanomien lasten uutiset on aloittanut kouluikäisille erikoislähetykset joka arkipäivä.  ”Koululaisten tiedontarve on nyt suurempaa kuin koskaan aiemmin. Sillä aikaa kun koulut ovat kiinni, me kerromme heille lasten kielellä, mitä maailmassa tapahtuu, kertoo Lasten uutisten tuottaja Fanny Fröman”  https://www.hs.fi/lastenuutiset
  • Mimmit –yhtyeen musiikkivideo Muista pestä kädet
    https://www.youtube.com/watch?v=wEucz5jSre0
  • Somessa paljon huomiota saanut nerokkaaksi kehuttu video, jossa selitetään 4-vuotiaalle lapselle, miksi käsienpesu on tärkeää https://www.youtube.com/watch?v=xhwq_JpBIzg

Netistä löytyvien materiaalien lisäksi lapselle herää kysymyksiä, joiden selvittämiseen hän tarvitsee sinun tukeasi. Erityisesti kouluikäistä lasta saattaa kovasti kiinnostaa, miltä se virus oikein näyttää. Voitte yhdessä tutkia asiaa ja etsiä netistä tietoa viruksesta ja sen ulkonäöstä.

On hyvä muistaa, että varsinkin kouluikäinen lapsi saa tietoa jostain joka tapauksessa, joten voi olla parempi että sinä käyt hänen kanssaan keskusteluja ja vastaat hänen kysymyksiinsä parhaasi mukaan. 

5. Miten puhua koronasta lapsen kanssa 1/2

Monesti asiantuntijat neuvovat puhumaan lapselle ikätasoisesti kriisitilanteessa. Mutta mitä ikätasoisesti puhuminen milloinkin tarkoittaa? Mitä lapselle puhuessa on hyvä huomioida? Miten puhua asiasta kun itseäkin ahdistaa?

Jokainen vanhempi ja lapsesta huolehtiva aikuinen tuntee lapsensa parhaiten, ja tietää millä tasolla hän asioita pohtii. Pelkkä numero iässä ei kerro, mitä lapsi ymmärtää ja missä vaiheessa kehitystä hän on, sillä jokainen kehittyy yksilöllistä tahtiaan.

Ikätasoisesti puhumisen vinkkejä pähkinänkuoressa:

  • Kyselemällä lapsen kokemuksia ja ajatuksia saat selville mitä lapsi jo ymmärtää
  • Puhu niillä sanoilla ja käsitteillä, jotka lapsi tuntee
  • Tarkista, ymmärsikö lapsi mitä sanoit; voit pyytää häntä kertomaan omin sanoin kuulemansa

Mannerheimin lastensuojeluliiton artikkeli antaa vinkkejä ikätasoisesti puhumiseen, ja siihen miten voit helpottaa lapsen ahdistusta. Ja hurraa, artikkeli on käännätetty nyt 10 eri kielelle!

https://www.mll.fi/uutiset/lapset-puhuvat-koronasta-mita-aikuinen-voi-tehda/

Lapselle asiat voivat näyttäytyä helposti huomattavasti vakavammalta ja pelottavammalta, kuin mihin tilanteessa olisi syytä. Lapsen ei tarvitse tietää, mitä muutoksia yhteiskuntaan tai maailman talouteen saattaa seurata, mutta lasta voi helpottaa tieto siitä, miten tilanne vaikuttaa tällä hetkellä juuri hänen arkeensa. Juttelemalla näistä asioista lapsen kanssa, hänen ei tarvitse kuvitella paljon pahempia asioita itsekseen. Lapsen ei myöskään tarvitse murehtia asioita, jotka ovat vielä kaukana tulevaisuudessa.

Jutteleminen muuttuneista asioista on tärkeää. Toisaalta on tärkeää korostaa myös niitä asioita, jotka ovat pysyneet samanlaisina tilanteesta huolimatta.

Näitä voivat olla tässä tilanteessa arkeen liittyvät rutiinit, jotka toistuessaan samalla tavalla tuovat turvallisuuden tunnetta lapselle; ruokailut, ulkoilut, kotiaskareet, yhteydenpito läheisiin. Myös tieto siitä, että palaamme vielä tavallisempaan arkeen, on tärkeä tieto lapselle.

Jos lasta alkaa kovasti huolestuttaa, häntä voi auttaa, kun pohditte yhdessä mitä hyvää tässä tilanteessa voi tehdä. Voitte suunnitella mukavia yhteisiä hetkiä viikkoon, ja kirjoittaa ne viikkokalenteriin muistiin. Kiinnittäkää itse tehty lista vaikka jääkaapin oveen, ellei teillä ole käytössä valmista kalenteria.

Lapsen on tärkeää saada myös hyviä muistoja ajanjaksosta, joka oli outo ja ihmeellinen. Hän voi myöhemmin muistella, miten silloin tehtiin enemmän eväsretkiä metsään koko perheen voimin ja vietettiin yhteisiä elokuvailtoja useammin kuin ennen.

Millaisia mukavia hetkiä teidän perheenne arkeen nyt kuuluu? Asiat voivat olla pieniäkin, mutta hyvin merkityksellisiä lapselle.

Muistakaa ikuistaa hetkiä valokuvin, ne ovat lapselle tärkeitä myöhemmin, kun hän pohtii tämän ajanjakson merkitystä omassa elämässään! Myös lehtileikkeiden ja muiden muistojen kerääminen auttaa lasta myöhemmin rakentamaan tästä ajasta omaan elämäntarinaansa kuuluvan kokemuksen.

Lopuksi kuunteluvinkki;

SOS Lapsikylän SOScastissa kerrotaan, miten puhua koronasta lapsen kanssa:
https://www.sos-lapsikyla.fi/ajankohtaista/artikkeli/news/miten-puhua-koronasta-lapsille-sos-lapsikylan-psykologi-vastaa/

4. Käytännön vinkki huolista puhumiseen; huolihuivi

Lapsi kertoo huolistaan helpoiten silloin, kun hänelle syntyy tarve kertoa niistä. Mutta oletko sinä aina valmis pysähtymään lapsen juttujen äärelle tai havainnoimaan koko ajan näyttääkö hän huolestuneelta? Ei kukaan ole.

Ensinnäkin lapsen voi olla hankala ottaa vaikeita asioita puheeksi, eikä hän kerro niistä koska sopivaa tilaisuutta ei tunnu päivän aikana koskaan tulevan.

Tai lapsi saattaa aloittaa juttelun kesken arkisten kiireiden, ja kun pyydät häntä odottamaan että saat ensin “jonkun homman valmiiksi”, niin hetki meni jo. Kun palaat asiaan ja sanot lapselle, että nyt voidaan puhua, lapsi ei haluakaan enää puhua vaan keskittyy jo johonkin muuhun.

Lapsen kanssa kannattaa sopia jostain yhteisestä merkistä, millä hän saa sinut paikalle kysymään “Haluatko jutella jostain”. Tällainen merkki voi olla esimerkiksi

HUOLIHUIVI

Kerro lapselle, että joskus lasten voi olla hankalaa kertoa huolistaan, kun aikuiset ovat kiireisiä tai joku asia voi olla sellainen että sitä on vaikea ottaa puheeksi. Kerro, että tätä varten on kehitetty huolihuivi! Huolihuivin tarkoituksena on helpottaa lapsen murheita.

Kerro lapselle, että näin se toimii:

Jos lapsi haluaa jutella asiasta, josta ei ole helppoa tulla kertomaan aikuiselle, hän voi ripustaa huivin yhdessä sovittuun paikkaan (esim. ovenripaan). Huivi toimii merkkinä siitä, että lapsi haluaa aikuisen paikalle juttelemaan jostain asiasta. Aikuinen yrittää tulla paikalle mahdollisimman pian, kun näkee huivin sovitussa paikassa.

Sopikaa, mitä huivia lapsi voi käyttää, ja laittakaa se talteen tätä tarkoitusta varten, että sen voi helposti löytää.

On tietenkin tärkeää, että sovittuanne huolihuivin käytöstä, yrität mennä paikalle mahdollisimman pian, kun näet huivin. Voit kertoa lapselle, että joskus voi kestää jonkun aikaa ennen kuin huomaat huivin, tai ennen kuin pystyt menemään hänen luokseen.

Voitte myös sopia keinosta jolla lapsi voi antaa sinulle vinkin, että huivi on nyt sovitussa paikassa ja hän odottaa sinua.

3. Eikö sinun lapsesi ajattele koronaa?

Kaikki lapset reagoivat asioihin ja kriisitilanteisiin yksilöllisesti, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Kaverit, naapurin lapset ja saman perheen sisarukset reagoivat eri tavoin tai ovat reagoimatta, ja kaikki näyttävät tunteensa omalla tavallaan – tai ovat näyttämättä. Pääasia on, että aikuinen antaa lapselle mahdollisuuksia kertoa huolistaan ja antaa hänelle välineitä tunteiden käsittelyyn. 

Totuus on, että joskus lapset valehtelevat aikuisille hyvää tarkoittaen. Kun kysyt, onko lapsella huolia, hän saattaa vastata kieltävästi, vaikka haluaisikin kertoa jotain. Lapset tekevät tämän samasta syystä kuin aikuiset. Syynä on halu suojella. Lapsi tunnistaa aikuisten huolestuneisuuden, eikä halua lisäkuormittaa heitä omilla ajatuksillaan tai huolillaan. Salaisuudet johtavat salaisuuksiin ja seuraukset voivat olla kohtuuttomia. Muista toistaa kysymyksesi myöhemmin, tai ehkä haluat käyttää jotain toiminnallista tapaa jutella lapsen kanssa.  

Jos lapsi on huolissaan uutisista, joita on kenties kuullut, ota hänen huolensa vastaan. Jos taas lapsesi ei näytä kiinnostuvan aiheesta laisinkaan ja on vain onnellinen, että ei tarvitse mennä kouluun, se on hänen tapansa reagoida outoon tilanteeseen. Ei siis tarvitse huolestua siitäkään, jos lapsesi ei ole huolissaan! Kuuntele lasta herkällä korvalla, ja anna hänelle tilaisuuksia kertoa mitä hän ajattelee.   

Käytännön vinkki, miten kysyä lapsen ajatuksista (käytä teille sopivia sanoja): 

Voitte ottaa rutiiniksi esim. jokaisena iltana iltapalan jälkeen kysyä toisiltanne; 

  • Mikä oli tänään kivaa? 
  • Mikä oli tänään kurjaa? 

Varmista, että sinulla on oikeasti aikaa kuunnella ja olla läsnä. Juuri ennen nukkumaanmenoa ei ehkä ole hyvä hetki tehdä tätä, jos keskustelussa nouseekin asioita, jotka vaativat hieman pidemmän juttutuokion.  

Kun juttelutuokiosta tulee rutiini, lapsi oppii, että jos jokin asia aiheuttaa hänelle huolta tai surua päivän aikana, hän voi viimeistään illalla kertoa siitä sinulle. Tämä voi auttaa häntä pikkuhiljaa kertomaan sinulle enemmän ajatuksistaan ja tunteistaan. Kun osallistut itsekin kertomalla omasta päivästäsi, lapsi saa mallia siitä, miten tunteista ja ajatuksista voi kertoa. Hän oppii myös huomaamaan, että jokaisessa päivässä on sekä kivoja että vähemmän kivoja hetkiä, ja se kuuluu elämään. 

2. Korona ja lapsen tunteet, miten ne liittyvät toisiinsa?

Koronatilanne vaikuttaa lapsen arkeen. Muuttunut arki vaikuttaa lapsen tunteisiin. Usein me aikuiset haluamme suojella lapsia ja tulemme toimineeksi tilanteessa tavalla, joka jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.  

Lapset havaitsevat, että jotain outoa on meneillään;  

  • Kavereita ei voi tavata niin kuin ennen 
  • päiväkotiin tai kouluun ei mennä niin kuin ennen 
  • käsiä pestään joka käänteessä 
  • vanhemmat ovat huolestuneen oloisia 
  • uutisia seurataan paljon tarkemmin kuin ennen 
  • kotona puhutaan jostain isosta, vakavuudella, joka on jotain mitä ei ole ennen koettu. 

Outoa on vaikea ymmärtää, selittämätöntä outoa vielä vaikeampi. Mitä outoa ja selittämätöntä teidän kotonanne nyt tapahtuu?  

Aikuisen ja lapsen mieli toimii samalla tavalla oudon ja selittämättömän edessä. Jos meillä ei ole tietoa, käytämme mielikuvitusta. Jos lapselle ei selitä, mitä nyt on tapahtunut tai mitä tapahtuu seuraavaksi, he keksivät sen itse. Lapsella on vilkas mielikuvitus. Se täyttää kyllä aikuisten jättämän aukon. Mielikuvitus saa sytykkeitä aikuisten keskusteluista, televisiosta, uutisista tai päiväkodissa kun häntä noutava aikuinen käy hoitajan kanssa keskustelua.  

Tämä aiheuttaa tunteita, joiden käsittelyyn lapsi tarvitsee aikuisen tukea. Aina aikuinen ei kuitenkaan tiedä, mitä lapsi ajattelee ja tuntee, ellei osaa kysyä sitä. Maaginen mielikuvitus sekä ajatusten ja tunteiden kanssa yksin jääminen ei ole hyvä yhdistelmä.

1. Miksi lapsen tukeminen tunteiden käsittelyssä on tärkeää juuri nyt?

Lapsen tukeminen tunteiden käsittelyssä on aina ajankohtainen aihe. Se on sitä varsinkin nyt, kun elämme uudenlaisessa, uusia tunteita kuten huolta ja pelkoa aiheuttavassa tilanteessa. Epätietoisuus voi aiheuttaa huolta sekä meissä lapsissa että aikuisissa. Kellään meistä ei ole taikavoimia, jolla saisimme tilanteen paremmaksi nopealla aikataululla. Meillä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia keventää lapsen mieltä tässä tilanteessa. Samalla oma huolemme lapsesta voi pienentyä, saamme uudenlaisen arjen rullaamaan kevyemmässä ilmapiirissä ja voimme kaikki paremmin.  

Tunteiden sanoittaminen, niistä puhuminen ja niiden käsittely ei ole koskaan huono asia. Näin ollen tietoa, jota tässä blogissa haluan jakaa, voi hyödyntää myös muissa tilanteissa kuin tämänhetkisessä koronatilanteessa. Me aikuiset voimme antaa lapselle välineitä käsitellä tunteita ja selviytyä vaikeista tilanteista, ja lapsi voi hyödyntää oppimaansa myös myöhemmin elämässään kohdatessaan haasteita. Tunteiden käsittely on yksi tärkeimmistä elämäntaidoista, joita aikuinen voi lapselle opettaa. Muisto siitä, että selvisimme silloinkin vaikeasta tilanteesta toisiamme tukien, tuo toivoa myös muiden elämän tuomien haasteiden edessä. 

Meneillään oleva tilanne on vaikea ja haasteellinen monelle aikuiselle, ja omat voimavarat voivat olla vähissä. Kun kerrot lapselle mitä itse tunnet, näytät hänelle mallia siitä, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsen äärelle pysähtymisellä, tunteiden sanoittamisella ja kuuntelemisella pääsee jo pitkälle.  Taitoja voidaan harjoitella varsin helposti ja sopivan pienin askelin. Ensimmäisissä askelissa lapsi tarvitsee tukea aikuiselta. 

Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vaikka tilanne tuntuisi miten epätoivoiselta tahansa, ainakin yhden asian voit aina tehdä: voit tukea lasta tunteiden käsittelyssä ja pienentää hänen kantamiaan murheita. Aikuisen tehtävä on kantaa lapsen murheita, oli tilanne kuinka paha tahansa. 

Jokaisessa lapsessa on tulevaisuus. Pidetäänhän huolta.