3. Eikö sinun lapsesi ajattele koronaa?

Kaikki lapset reagoivat asioihin ja kriisitilanteisiin yksilöllisesti, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Kaverit, naapurin lapset ja saman perheen sisarukset reagoivat eri tavoin tai ovat reagoimatta, ja kaikki näyttävät tunteensa omalla tavallaan – tai ovat näyttämättä. Pääasia on, että aikuinen antaa lapselle mahdollisuuksia kertoa huolistaan ja antaa hänelle välineitä tunteiden käsittelyyn. 

Totuus on, että joskus lapset valehtelevat aikuisille hyvää tarkoittaen. Kun kysyt, onko lapsella huolia, hän saattaa vastata kieltävästi, vaikka haluaisikin kertoa jotain. Lapset tekevät tämän samasta syystä kuin aikuiset. Syynä on halu suojella. Lapsi tunnistaa aikuisten huolestuneisuuden, eikä halua lisäkuormittaa heitä omilla ajatuksillaan tai huolillaan. Salaisuudet johtavat salaisuuksiin ja seuraukset voivat olla kohtuuttomia. Muista toistaa kysymyksesi myöhemmin, tai ehkä haluat käyttää jotain toiminnallista tapaa jutella lapsen kanssa.  

Jos lapsi on huolissaan uutisista, joita on kenties kuullut, ota hänen huolensa vastaan. Jos taas lapsesi ei näytä kiinnostuvan aiheesta laisinkaan ja on vain onnellinen, että ei tarvitse mennä kouluun, se on hänen tapansa reagoida outoon tilanteeseen. Ei siis tarvitse huolestua siitäkään, jos lapsesi ei ole huolissaan! Kuuntele lasta herkällä korvalla, ja anna hänelle tilaisuuksia kertoa mitä hän ajattelee.   

Käytännön vinkki, miten kysyä lapsen ajatuksista (käytä teille sopivia sanoja): 

Voitte ottaa rutiiniksi esim. jokaisena iltana iltapalan jälkeen kysyä toisiltanne; 

• Mikä oli tänään kivaa? 
• Mikä oli tänään kurjaa? 

Varmista, että sinulla on oikeasti aikaa kuunnella ja olla läsnä. Juuri ennen nukkumaanmenoa ei ehkä ole hyvä hetki tehdä tätä, jos keskustelussa nouseekin asioita, jotka vaativat hieman pidemmän juttutuokion.  

Kun juttelutuokiosta tulee rutiini, lapsi oppii, että jos jokin asia aiheuttaa hänelle huolta tai surua päivän aikana, hän voi viimeistään illalla kertoa siitä sinulle. Tämä voi auttaa häntä pikkuhiljaa kertomaan sinulle enemmän ajatuksistaan ja tunteistaan. Kun osallistut itsekin kertomalla omasta päivästäsi, lapsi saa mallia siitä, miten tunteista ja ajatuksista voi kertoa. Hän oppii myös huomaamaan, että jokaisessa päivässä on sekä kivoja että vähemmän kivoja hetkiä, ja se kuuluu elämään.