2. Korona ja lapsen tunteet, miten ne liittyvät toisiinsa?
Koronatilanne vaikuttaa lapsen arkeen. Muuttunut arki vaikuttaa lapsen tunteisiin. Usein me aikuiset haluamme suojella lapsia ja tulemme toimineeksi tilanteessa tavalla, joka jättää lapsen yksin tunteidensa kanssa.
Lapset havaitsevat, että jotain outoa on meneillään;
- Kavereita ei voi tavata niin kuin ennen
- päiväkotiin tai kouluun ei mennä niin kuin ennen
- käsiä pestään joka käänteessä
- vanhemmat ovat huolestuneen oloisia
- uutisia seurataan paljon tarkemmin kuin ennen
- kotona puhutaan jostain isosta, vakavuudella, joka on jotain mitä ei ole ennen koettu.
Outoa on vaikea ymmärtää, selittämätöntä outoa vielä vaikeampi. Mitä outoa ja selittämätöntä teidän kotonanne nyt tapahtuu?
Aikuisen ja lapsen mieli toimii samalla tavalla oudon ja selittämättömän edessä. Jos meillä ei ole tietoa, käytämme mielikuvitusta. Jos lapselle ei selitä, mitä nyt on tapahtunut tai mitä tapahtuu seuraavaksi, he keksivät sen itse. Lapsella on vilkas mielikuvitus. Se täyttää kyllä aikuisten jättämän aukon. Mielikuvitus saa sytykkeitä aikuisten keskusteluista, televisiosta, uutisista tai päiväkodissa kun häntä noutava aikuinen käy hoitajan kanssa keskustelua.
Tämä aiheuttaa tunteita, joiden käsittelyyn lapsi tarvitsee aikuisen tukea. Aina aikuinen ei kuitenkaan tiedä, mitä lapsi ajattelee ja tuntee, ellei osaa kysyä sitä. Maaginen mielikuvitus sekä ajatusten ja tunteiden kanssa yksin jääminen ei ole hyvä yhdistelmä.
